Kuinkahan mones yritys tämä on herätellä blogia uuteen uskoon.. Sain mie kuitenkin päivitettyä uuden kuvan ja uusille karvakamuillekkin löytyy sivustot :) Syy blogin hiljaisuuteen on suuret elämän muutokset, motivaation puute ja yksinkertaisesti ajanpuute. Paljon on tapahtunut tässä lopputalven ja kevään aikana niin ikäviä kuin hyviäkin asioita. Tähän yhteen blogaukseen tulisi skriivailtua romaani joten ajattelin kirjotella osissa vähän jokaisesta koirasta erikseen.Aloitetaan ikävimmästä asiasta eli Sutkin poismenosta. Sutkin kanssa taisteltiin melkein läpi sen elämän erilaisten sairauksien kanssa ja eläinlääkärissä rampattiin ympäri Suomen ja kokeiltiin kaikki mahdolliset keinot että oltaisiin saatu jatkaa yhteiseloa. Mutta taistelu hävittiin ja Sutkilla alkoi olemaan enemmän huonoja kuin hyviä päiviä joten päätin ettei nuorta aktiivista uroskoiraa voi pistää sohvalle makaamaan (eikä se sitäpaitsi olisi vähentänyt kutinoita) joten Sutkin oli aika lähteä Asgeirin tykö kirmailemaan vailla kipuja.
Viimeinen viikko vietettiin perheen kesken Pyhäntunturilla nauttien yhteiselosta ja Sutki sai olla huomion keskipiste ja nauttia täysillä vapaudesta ja kaikesta siitä mistä se piti. Sutkin sopi minulle kuin nenä päähän. Ihan huippu koira! Luonne ihan mahtava ja harrastuksissa sekä kotioloissa ihan super juuri sellainen kun haluan koiran olevan. Sutkin kaltaista en tule varmasti koskaan saamaan enkä haluakkaan sillä Sutki oli ainoa enkä tule sitä koskaan unohtamaan <3 Ikävä on kova mutta nyt minun Möhkön on hyvä olla <3 |
| 24.1.2011-11.03.2015 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti