Asgeirin muistolle

Joskus vuonna 2004 ehkä ennemminkin alkoi ihka oman harrastuskoiran haku. Kriteereinä oli kompaktin kokoinen kaveri ei liian iso muttei pienikään, sopii lajiin kuin lajiin lähinnä agility ja toko mielessä, puhdasrotuinen jotta päästäisiin näyttelyihin ja halusin hieman harvinaisemman jota ei joka nurkan takaa tulisikaan vastaan, en tiedä miksi tämmönen kriteeri mutta se oli sillon. No rotu löytyi ja sehän oli buhund sitten ei muutako kasvattajaa ja pentuetta etsimään. Etsin ja kyselinkin kovasti ja sitten tulikin ihana vastaus Matoniemen Tuijalta (Kennel Maxfrin) hänelle oli tulossa pentue vuoden 2005 lopulla, yhdistelmä vaikutti hyvältä ja Tuijalta sain monipuolisen näkemyksen rodusta ja tulevasta pentueesta, eikun pentu varausta tekemään.

Pennut syntyivät 9.10 ja minulle tuli samana päivänä viesti että Tinka (Asgeirin emä)  on saanut kolme pentua kaksi narttua ja yhden uroksen. Pettymys oli suuri sillä tiesin että olin vasta toisella sijalla uroksen varauksessa ja nimenomaan uroksen halusin. Taisin soittaa Tuijalle hetimiten että miten nyt tehdään kun uroksia syntyi nuin vähän, sainkin hyviä uutisia uros olisi minulle jos sen vaan haluan, no tietenki halusin!

Sitten alkoi kahdeksan viikon tuskainen odotus että koska saisin pennun kotiin. En päässyt pentuja katsomaan, sillä Laihia oli siihen aikaan minun mittapuulla kaukana kun ei ollut autoa eikä kyllä ajokorttiakaan ;) Onneksi sain paljon kuvia ja juttuja joiden avulla oli selvittävä. Vihdoin 9.12 koitti se päivä kun lähettiin ajeleen Laihiaa kohti. Vielä silloin Asgeirista piti tulla Robin mutta se oli kyllä ihan Asgeirin näköinen pikku sähikäinen :) Kotimatka meni ongelmitta, olin niin onnellinen minulla oli oma pieni koira vihdoin <3

Asgeir oli melkoinen energia pakkaus jo pienenä se halus aina vaan leikkiä, leikkiä ja vielä vähän leikkiä lisää virta ei tuntunu loppuvan ollenkaan. Siinä varmaan tehtiinki jonkilainen virhe että touhuttiin sen kanssa vähän liikaakin pentu aikana ja se vaatikin paljon huomioita läpi elämän. Viimein kun väsy iski se tykkäsi nukkua iskän kainalossa tuhina vaan kävi <3 Tätä kainalossa nukkumista se harrasti vielä isonakin.

Ensimmäisenä kesänä alotettiin harrastamiset. Ensimmäisenä mentiin tokon ja agilityn alkeiskurssille. Alkeiskurssilla Asgeir oli melko rauhallinen meniä kunnes syttyikin lajiin oikein totaalisesti. Agilitystä tulikin sitten se meidän päälaji ja toko jäi lähinnä kotitokoiluksi, sillä minä en osannut viedä koiraa ollenkaan oikein eikä kärsivällisyys riittänyt siihen. Asgeir kun mielummin menee täysillä eteenpäin ;) Agility toi meille monenlaisia haasteita, ensinnäkin minun oli opeteltava ohjaamaan erittäin nopeaa koiraa joka ei kuitenkaan osannut alkuun edetä laisinkaan eli se halusi mennä lujaa mutta kuitenki oli minussa kiinni ja lopulta turhautu ja riippu hihassa. Verta ja hikeä niistä meidän treenit oli tehty! :)

Kierreltiin kovasti kisoja ja koulutuksia joista saatiin paljon kokemuksia ja vinkkejä. Kisamatkat tehtiin useimmiten Saanan ja gööttien kanssa ja ne oli kyllä parhautta paljon kommelluksia sattui mutta aina ehdittiin ajoissa perille ja löydettiin takas kotii vaikkakin mutkien kautta. Meidän agility uran aikana kehityttiin kovasti molemmat koira sekä minä ohjaajana, Asgeir oli kyllä niin hieno agility koira voi olla etten saa niin hienoa pakkausta enää ikinä. Kovat meillä oli tavoitteet mutta tie jäi valitettavasti kesken.

Näyttelyitä kierreltiin myös ahkeraan. Ensimmäinen kehäkierros korkattiin jo pentuluokassa lopulta saavutettiin ihan kiva tittelirivistä Suomen, Ruotsin, Norjan, Pohjoismaiden ja Kansainvälinen muotovalio. Parhaiten mieleen on jäänyt Norjan ja Ruotsin reissut sekä Kiuruveden näyttely missä Asgeir oli yllätyksekseni näyttelyn kaunein! Messarissakin käytiin muutaman vuotena.

Asgeirista oli kyllä lajiin kuin lajiin niin kuin toivoinkin koiraa hankkiessani. Tokon ja agilityn lisäksi kokeiltiin verijälkeä jossa edettiinkin ihan koe valmiuteen asti ei ihan kokeisiin ennätetty kuitenkaan. Hakuiltiin myös pari kesää. Testattiin myös canicrossia ja rally-tokoa. Eniten Asgeir rakasti kuitenkin uimista ja metsässä lenkkeilyä. Irti kun sen päästi metsässä se juoksi niin lujaa kun jaloistaan pääsi ja pomppi menemään onnesta sekaisin, riistan hajuista se ei välittänyt se etsi vain vettä missä räpiköidä, niinku joku joskus sanoikin että Asgeir löytäisi varmaan aavikoltakin vettä :D

Luonteeltaan Asgeir oli energinen ikiliikkuja. Siitä löyty taistelutahtoa ja saalisviettiä mutta jollain tapaa se oli myös pehmeä ja reagoi asioihin melko voimakkaasti. Asgeir oli erittäin haukkuherkkä ja reagoi yleensäkin asioihin haukkumalla. Melko stressiherkkä ja kaipasikin kovasti rutiineja elämäänsä. Erittäin sosiaalinen niin ihmisiä kuin toisia koiriakin kohtaan, rakasti yli kaiken lapsia. Asgeir oli se koira joka osasi lohduttaa kun minulla oli paha mieli, tunki syliin ja nuoli naamasta <3 Aina iloinen ja elämän myönteinen. Vanhemmuuttaan se oppi tykkäämään rapsutteluista ja muista hellyyttely hetkistä nuorempana se ei joutanu semmosiin keskittymään.

Asgeirille sattui ja tapahtui elämänsä aikana mutta eikö se niin mene että tekevälle sattuu. Otettiin yhteen auton kanssa, käytiin koskenlaskussa Auttikönkäässä ja törmättiin agility esteeseen niin että silmäkulma oli auki. Ja monta muuta sattumaa onneksi kaikista selvittiin säikähdyksellä. Paitsi että Asgeir ei tainnut edes säikähtää eteenpäin vain!

Vuonna 2009 muutettiin pojan kanssa Kokemäelle opiskelujen vuoksi, molemmille iso muutos mutta Asgeir sopeutui tilanteeseen hyvin. Kämppiksenä meillä oli kaksi narttu koiraa sakemanni Harmi ja sekarotuinen Wilma ja Asgeirhan oli innoissaan kun oli naisia talossa. Kokemäelle Asgeir pääsi juoksemaan paljon metsässä irti ja leikkimään toisten koirien kanssa. Reissattiin myös paljon junalla ja Asgeir oli mitä mainioin junassa matkustus kaveri. Opiskelujen jälkeen muutimme takaisin Rovaniemelle.

Hieroja ja fysioterapeutti käynnit ovat kuuluneet Asgeirin elämään ihan nuoresta asti sillä se jumiutui helposti rakenteen ja luonteensa vuoksi. Löysät ranteet ja ulkokierteiset takajalat johti siihen että Asgeirin lihaksisto toimi hieman epätasapainossa ja luonteensa puolesta Asgeir ei päästänyt itseään kovinkaan helpolla joten jumit oli osa elämäämme. Kuitenkin Kokemäen aikoihin ehkä ennemminkin Asgeirilla oli satunnaisia ontumisia ja jouduttiinkin pitämään lepokausia ja käymään useammin lihashuollossa, mitään vakavampaa ei kuitenkaan ilmennyt.

Kuitenkin vuosi sitten oireilut paheni takapään ontuilua, etujalkojen nuolemista haistelua ja puremista oli ilmennyt. Oli lähdettävä tarkempiin tutkimuksiin röntgen ja magneettikuvissa ei löytynyt mitään muutoksia eli kaikki luustoperäiset ja neurologiset sairaudet oli poissuljettu. Mitään varmaa syytä ei koskaan löytynyt mutta epäilyksenä oli kuitenkin tämä rakenne ja siitä johtuvat pahat lihasjumit ja hermosäryt joihin ei auttanut mikään. Loppu ajasta Asgeir ei kestänyt kuin hihnalenkkiä ja siltikin oli kipeä joten katsoin parhaaksi päästää pieni kivuistaan :( Päätös oli erittäin raskas olihan tämä kaveri niin rakas <3

Asgeir jätti jälkeläisiä kasvamaan yhden pentueellisen verran. Pennut syntyi kennel Cipacaan ihanaiselle Monalle vuonna 2010. Toivottavasti Mötkis, Mikki, Wäinö, Mila ja Moli antavat omistajilleen yhtä paljon kuin mitä Asgeir antoi minulle näiden 7 vuoden aikana.

Tämän kirjoituksen olen aloittanut varmaan joskus vuosi sitten mutten ole pystynyt julkaisemaan sitä. Nyt tuntuu että olen valmis siihen. Ilman itkuja se ei vieläkään onnistu. Minulla on hirveä ikävä tätä elämäni rakkautta <3 Toivottavasti Asgeirin on nyt hyvä olla ja ehkä me tavataan vielä joskus jossain...